JÄRVIMALMI
Talonpoikainen raudanvalmistus perustui Suomessa järvi- ja suomalmien käyttöön. Suomessa Itä-Suomen järvet olivat erittäin malmirikkaita. Malmi oli normaalisti 2-5metrin syvyydessä ja se nostettiin järvistä haaveilla kesällä lautoilta ja talvella jäältä. Möhkön ruukille nostettiin parhaimmillaan 1800-luvun lopulla 15 000 tonnia järvimalmia vuodessa masuunia varten. Koitere oli Möhkön ruukin tarvitseman järvimalmin antoisin järvi. Talonpoikaisrautaa varten malmia nostettiin tarpeen mukaan pienempiä määriä.
Järvimalmi syntyy, kun pohjaveteen joutunut rautahydroksidi valuu sorakerroksen läpi järveen, jolloin se saostuu hiekanjyvän tms ympärille. Järvimalmia kutsutaan muotonsa mukaisesti herne- eli hauli-, raha- tai korppumalmiksi, ja sen rautapitoisuus on 20… 50%. Järvimalmin ominaispaino on 1,28…1,35kg/dm 3. Järvimalmi sisältää runsaasti fosforia ja muita epäpuhtauksia, jotka eivät ole niin haitaksi harkkohytissä kuin masuunissa käytettynä, koska harkkohytissä rauta syntyy kiinteänä. Möhkössä kesällä 2003 järvimalmia nostettiin suoraan rannalta käsin noin 1,5…2 metrin syvyydestä. Möhkössä kesällä 2003 käytettiin yhteen pelkistyskertaan 30…40 kg järvimalmia.